Kiihtyvyysanturin kiinnityksellä on suora vaikutus sen taajuusvasteeseen. On kuitenkin tilanteita, joissa optimaalinen kiinnitystapa ei ole mahdollista, joten on turvauduttava vaihtoehtoisiin tapoihin. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä suurempi kosketuspinta-ala anturilla on koneen pintaan, sen tarkempi mittaus on korkeilla taajuuksilla. Suora kiinnitys ruuvilla tai epoksilla, mahdollistaa yleensä anturin taajuusvasteen hyödyntämisen kokonaisuudessaan. Tällä tavalla anturi saadaan paremmin kosketukseen koneen pinnan kanssa. Sen sijaan esimerkiksi kosketuspiikkiä käyttämällä pinta-ala jää hyvin pieneksi ja tällä on myös suuri vaikutus käyttökelpoiseen taajuusvasteeseen.
Kiinnitys ruuvilla
Jokaisen kiihtyvyysanturin mukana tulee kiinnitysruuvi tai -pultti, jota on käytetty anturin kalibroinnissa. Kiinnitysruuvi luonnollisesti on suositeltavin kiinnitystapa ja sen avulla pystytään hyödyntämään anturin tekniset ominaisuudet täysin. Kiinnitysruuvi soveltuu kiinteisiin asennuksiin, mutta reittimittaajan ei usein ole järkevää ruuvata anturia kierteille jokaista mittausta varten. Kuitenkin jos tarvitset mittauksia yli 10 kHz taajuksilla, on kiinnitysruuvi paras tapa saavuttaa luotettava mittaustulos.
Kiinnitys liimalla
Jos koneeseen ei voi porata reikää kierteille, on kiinnitysruuvista seuraavaksi paras vaihtoehto liimaaminen. Menetelmä on omiaan myös tilapäiseen valvontaan koneelle. Laadukas oikein mitoitettu kiinnityslevy, kuten MH130-1A ja oikein valittu liima mahdollistaa erittäin korkeataajuiset mittaukset. Liimanipan paikka kannattaa valita mahdollisimman tasaisesta pinnasta ja pinnan puhdistus on ensiarvoisen tärkeää. Liimaksi suosittelemme esimerkiksi MH109-2A Devcon plastic welder.
Kiinnitys pikaliittimellä
Pikaliitin esim. MH107-1B + MH107-1A mahdollistaa anturin kiinnityksen pintaan paremmin kuin kaarevan pinnan magneetti. Pikakiinnityslevyjen käyttö on järkevää, jos reittimittauksessa on kohteita, joihin tarvitaan korkeataajuista mittausta säännöllisesti. Näiden avulla kiinnityskohta pysyy paremmin muuttumattomana, siinä missä magneetin kohta aina hieman muuttuu eri mittauskerroilla. Pikakiinnityslevyjen taajuusvaste on hieman korkeampi kuin kaarevan pinnan magneetilla, johtuen suuremmasta kosketuspinta-alasta anturiin.
Magneettikiinnitys
Magneetteja käytetään yleisesti väliaikaiseen kiinnitykseen esimerkiksi reittimittauksissa. Magneettikiinnitys kuitenkin rajoittaa korkeiden taajuuksien mittausta, sillä vähäinen kosketuspinta-ala suodattaa korkeat taajuudet pois mittauksista. Magneetin avulla on kuitenkin mahdollista saada tarpeeksi korkeat taajuudet useimpien vikojen, kuten laakerivaurioiden havaitsemiseksi. Magneetin käytössä on hyvä ottaa huomioon myös magneetin tuoma lisämassa, joka tuo mukanaan uuden alhaisemman resonanssitaajuuden ja muutoksen taajuusalueeseen. Tasaisilla pinnoilla on suotavaa aina käyttää tasaisen pinnan magneettia, kuten MH122-1A , jotta kosketuspinta-ala on mahdollisimmman kattava. Kaareville pinnoille on oma magneettinsa, jossa on kaksi jalkaa, esim. MH114-3A.
Kosketuspiikki
Kosketuspiikin, kuten MH119-2A avulla pystytään värähtelyä mittaamaan hankalista paikoista, kuten moottorin lamellien välistä. Piikin avulla ei kuitenkaan pystytä mittaamaan luotettavasti alle 10 Hz taajuuksia, sillä koneen siirtymä aiheuttaa vaikeuksia pitää piikki täysin paikallaan. Myös yli 500 Hz taajuudet ovat mahdollisesti vääristyneitä. Piikin avulla tehtävä mittaus on epäluotettavin anturin kiinnitysmenetelmä, mutta käyttökelpoinen tapa jos muuta vaihtoehtoa ei mittaukselle ole.
Kiinnitystapoja on siis useita ja jokaisella on oma tarkoituksensa. Matalataajuiset värähtelyt voi mitata luottavaisin mielin kaikilla alla mainituilla tekniikoilla. Näissä tapauksissa rajoittava tekijä on itse anturin tekniset ominaisuudet, eikä anturin kiinnitystapa. Korkeataajuisiin mittauksiin on mittaajan harkittava tarkemmin, miten anturi kiinnitetään.
Löydä soveltuva kiihtyvyysanturi helposti täältä.
